Tämänkertaisen Vieraileva kirjoittaja – palstan kirjoittaja tarkastelee tradenomin arvostusta lähinnä kouluttajan ja koulutuksen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisen näkökulmasta. Ja pohtii, miksi arvostusongelma on olemassa. Kirjoittajan esittämät näkemykset kumpuavat pitkästä – lähes 40 vuoden työhistoriasta kauppaopetuksen parissa: kauppaoppilaitoksessa, kauppakorkeakoulussa, yliopistossa sekä ammattikorkeakoulussa. Nykyisin ylemmän amk:n koulutusohjelman vastuuvetäjänä. Työ on ollut paljolti liiketalouden opetuksen käytännön johtamista: opetussuunnitelmatyötä ja opetussuunnitelmien sisäänajoa, koulutusohjelmien ja suuntautumisopintojen johtamista, kehittämishankkeita, tutkimusta, opinnäytetöiden ohjausta sekä oppikirjojen kirjoittamista. Monipuolista ja mielenkiintoista työtä!

Vastaako koulutus työelämän vaateita? Millaiset mahdollisuudet koulutus tarjoaa?
Olen työurani aikana osallistunut lukuisien, uudistuksiin liittyvien opetussuunnitelmien laadintaan eri sidosryhmien kanssa. Vakuutan, että työelämän mielipiteet ja lausunnot huomioidaan hyvinkin tarkasti, ja tulevaisuuden ennakointitiedot vaikuttavat voimakkaasti ops-työhön. Opetussuunnitelmat vastaavat hyvin työelämän vaateisiin – ovat jopa olleet usein aikaansa edellä. Haastavinta aina mielestäni on ollut opetussuunnitelmien sisäänajovaihe.

Tradenomin tutkinto on mielestäni hyvin työelämälähtöinen ja liiketalouden asiantuntijatehtäviin valmistava tutkinto. Mikä muu liiketalouden tutkinto on näin käytännönläheinen? Olen jopa ylpeä tutkinnosta, vaikka sana ”tradenomi” ei ole paras mahdollinen. Opetussuunnitelmien tavoitteiden ja sisältöjen puolesta tutkinto on hyvin kilpailukykyinen. Tutkinnon pohjalta pitäisi olla valmiuksia toimia kansainvälisessä toimintaympäristössä ja kehittää jatkuvasti omaa työtään. Tutkinto on myös laaja-alainen ja antaa mahdollisuuden työllistyä monipuolisesti niin kaupan, teollisuuden, palveluyritysten kuin myös julkishallinnon esimies- ja asiantuntijatehtäviin.

Julkisuudessa usein esitetään väittämä, että tradenomit eivät sijoittuisi koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Osa tradenomeista hyvinkin toimii juuri koulutustaan vastaavissa tehtävissä. Kun koulutuksessa opiskelijoita ohjataan hankkimaan ennen esimiestehtäviin hakeutumista ensin muutaman vuoden työkokemus ”tavallisista töistä”, niin tavallaan itse tuotetaan harhaanjohtavaa tilastotietoa siitä, että tradenomit työskentelevät koulutustaan vastaamattomissa tehtävissä.

Täällä läntisellä Uudellamaalla Laurea on mukana lukuisissa aluekehitystä edistävissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa yhdessä alueen kuntien ja yritysten kanssa. Yhdessä tapahtuva uuden osaamisen synnyttäminen ja levittäminen lisäävät myös ammattikorkeakoulun tunnettuutta ja uskottavuutta. Opiskelijat ovat olleet parin vuoden aikana keskeisiä toimijoita näissä hankkeissa. Tätä kautta uskomme, että tradenomin koulutusta arvostetaan enemmän. Tekojen ja tulosten kautta! Kun tradenomeja valmistuu liikaa, eikä yhteyttä liike-elämään ole pidetty riittävästi opiskeluaikana, työpaikan hakuun ei aina ole riittäviä valmiuksia. Ja jos opiskelijalla ei ole hankittuna opiskeluaikana riittävää osaamista, niin mitä on työelämälle tarjottavaa?

Miten opiskelijat ovat tarjottuihin mahdollisuuksiin tarttuneet?
Opiskelijoita on aina ollut ja tulee olemaan ns. ”joka junaan”. Parhaiten tarjolla olevia mahdollisuuksia on pystynyt hyödyntämään motivoitunut, päämäärätietoinen ja ahkera opiskelija, jolla on suhteellisen ehjä minäkuva. Usein hän on tullessaan parikymppinen nuori. Kolmen, neljän opiskeluvuoden aikana hänen oppimispolkunsa on ollut johdonmukainen, ja se on selkeästi johtanut ammatilliseen kasvuun. Hän opiskelee oppiakseen, eikä vain opintopisteitä kerätäkseen. Myös kieliä hän on ottanut ja panostanut siten, että uskoo parilla vieraalla kielellä pärjäävänsä. Hän on useimmiten opiskeluaikana myös ansiotyössä, jolloin hän pystyy reflektoimaan oppimaansa, käyttämään tehokkaasti aikaansa ja oppimaan sosiaaliseksi tiimitoimijaksi. Ammatillinen osaaminen ilmenee sekä teoreettisena että käytännön osaamisena. Teoriaan hän on pureutunut myös vieraskielisen kirjallisuuden avulla. Hän osallistuu jossain määrin tarjolla oleviin hankkeisiin ja sitä kautta käytännön projektitoimintaan. Tällaista opiskelijaa on helppo ohjata myös opinnäytetyössä ja sekä suositella työnhakutilanteissa. Opiskelija, joka tuntee panostaneensa koulutukseensa, on vahvoilla. Tällaisia on osa opiskelijoistamme – iloksemme! He ovat tarttuneet jo opiskeluaikoina tarjottuihin mahdollisuuksiin. Heillä on suhteellisen vahva itsetunto ja positiivinen asenne. He myös arvostavat saamaansa koulutusta ja samalla usein myös meitä kouluttajia. Arvostusongelmaa ei ole. Usein tradenominimikkeeseen liittyy negatiivisia arvolatauksia.

Kuinka hyvin tradenomit sijoittuvat koulutuksen mukaisiin työelämän eri tehtäviin ja vaativuustasoille? Ensinnäkin, mielestäni tradenomeja valmistetaan aivan liikaa: kolmannes aloituspaikoista tulisi karsia välittömästi. Hyvän tutkinnon maine pilataan sillä huonoimmalla kolmanneksella, joilla ei ole edellytyksiä ja riittävää motivaatiota korkeakouluopintoihin. Suurilla paikkakunnilla on vaikea päästä opiskelemaan hyvilläkään papereilla, kun taas joillakin pienillä paikkakunnilla kaikki hakijat pääsevät sisään, mistä ei hyvää seuraa. Opinahjot, joihin kunnolla hakeudutaan ja joissa vaatimustaso on korkea, eivät joudu omien opiskelijoiden sylkykupeiksi!

Kevennyksenä haluan kertoa, että kun vuonna 1972 tulin töihin Lohjan kauppaoppilaitokseen opettamaan ylioppilasluokkia, niin silloin kerrottiin vitsinä, että kyseinen oppilaitos perustettiin kaupungin päätöksellä siksi, että haluttiin nuoriso vetelehtimästä pois kadulta. Tämä yo-merkonomiporukka on paljolti johtanut alueen elinkeinoelämää ja on nyt vetäytymässä eläkkeelle! Heidän lyhyen koulutuksen varassa on ollut alueen talouskehitys ja hyvin on tähän asti pärjätty. Aika aikaa kutakin.

Olen opiskelijoiden kanssa tekemisissä vasta heidän opintojensa loppuvaiheessa, ja ”aitiopaikalta” pystyn seuraamaan, mihin he hakeutuvat töihin ja miten he hakuprosesseissa pärjäävät. Osa pärjää erinomaisesti ja pääsee hyvin mielenkiintoisiin ja vaativiin tehtäviin. Osalla, ehkä hyvistäkin papereista huolimatta, ei ole riittävää kuvaa työtehtävistä, joihin hakeutua. Heikko itsetunto ja rohkeuden puute voivat passivoida opiskelijan, ja hän saattaa hakutilanteissa yksinkertaisesti tyytyä liian vähään. Osa yrityksistä on ”ominut” tradenomit, mutta on yrityksiä, joissa tradenomin tutkinto ei näy olevan tunnettu tai sitä ei oikein ”tunnusteta”, ja yhdistetään vanhaan merkonomitutkintoon. Asenteisiin voidaan vaikuttaa tietoa lisäämällä.

Entä palkkataso sekä palkkaerot miesten ja naisten välillä?

Tutkimusten mukaan jo lähtöpalkoissa on suuret erot naisten ja miesten välillä. Palkkaeroja voidaan kaventaa yleensä jo sillä, että tehdään tradenomitutkintoa tunnetuksi, jolloin tehtävänkuvaukset laajenevat ja rikastuvat, ja työn vaativuuden kasvaessa palkkataso nousee. Voidaan tehdä eroa merkonomin ja tradenomin välillä! Naiset voivat itse vaikuttaa palkkatasoonsa pitkällä aikavälillä yksinkertaisesti tarjoamalla kovaa osaamistaan päämäärätietoisemmin ja esittämällä korkeampia palkkavaateita. Nainen voisi katsoa yritysten tarjoamia tehtäviä laajemmin, eikä hakeutua merkonomin perinteisiin tehtäviin.

Esimerkiksi: Naisopiskelija suorittaa loistavasti markkinoinnin johtamisen ja myynnin johtamisen kurssit, tekee ansiokkaan opinnäytetyön myyntityön tehostamisesta vakuutusyhtiössä ja toimii siellä palveluneuvojana työharjoitteluaikana. Hänelle tarjotaan vakinaista työpaikkaa. Hän kertoo valinneensa korvauskäsittelijän työn. Hän halusi säännöllisen työn. Hän on valmis 3 tunnin ylimääräisiin työmatkoihin bussilla. Myös markkinointi- ja myyntityötä lähialueella oli tarjolla työsuhdeautoineen. Olisikohan miesopiskelija valinnut toisin – huomioiden uralla etenemisen tai ansiotasotavoitteet?

Aluetoiminnan tehtävä?
On ilahduttavaa huomata, että liiton aluetoimintaa laajennetaan. Tällä hetkellä tradenomeja on työmarkkinoilla noin 25 000. Tulevaisuudessa tradenomeja valmistuu työmarkkinoille lähes 8000/vuosi. Tässä onkin haastetta edunvalvonnalle! Edunvalvonnan lisäksi osallistukaa yhdistyksenä ja yksittäisenä tradenomina alueella toimivan amk:n arkeen. Ottakaa paikalliset opiskelijat mukaan toimintaan ja tilaisuuksiin; varatkaa heille ”opiskelijapaikkakiintiö”. Lähtekää mentoriksi opiskelijalle ja tukekaa häntä koko opintopolun ajan. Käykää ammattinne puitteissa pitämässä luentoja ja osallistukaa esim. oppimistehtävien laadintaan tai arviointikeskusteluihin paikallisessa ammattikorkeakoulussa. Esimerkiksi Laureassa Lohjalla erään paperitehtaan logistiikkapäällikkö ottaa vuosittain korvauksetta tehtaalla kanssani vastaan vientikaupan näyttökokeen, ja samalla hänellä on mahdollisuus valita kesäksi työharjoittelija. Toteuttakaa taustayrityksessänne kehittämishanke yhdessä paikallisen amk:n kanssa. Tuokaa työelämä lähemmäksi opiskelevia nuoria!

Irma Vahvaselkä Kauppatiet. tri Liiketalouden yliopettaja, Laurea

Työssä viihtymisen ja työhyvinvoinnin kivijalat ovat eheä minäkuva, ihmissuhteet läheisiin sekä suhde työhön ja työnantajaan. Jos edellä mainituista jokin on pettänyt, työssä ei voi mennä kovin hyvin.

Kuka minä olen, on hyvä kysymys esittää itselleen aina välillä, vaikka täsmällisiä vastauksia ei ole helppo muodostaa. Omaksi itseksi tuleminen ottaa aikansa.

Suhde työantajaan on monipuolinen asia, mutta lähtökohdistaan selkeä. Palkanmaksaja ostaa tarvitsemaansa osaamista, mutta myös oikeaa asennetta ja riittävää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. Persoonallisuudellakin on merkitystä, ”hyvä tyyppi” sopii joukkoon paremmin kuin ”ikävä ihminen”.

Työnantajan velvollisuus on kohdella ammattilaisiaan reilusti eli kertoa mitä sinulta odottaa. Oikeudenmukaisten tavoitteiden asettaminen ja tuloksien seuraaminen on työnantajan vastuulla. Sinun kuuluu saada työstäsi säännöllinen palaute ja mielellään palkkio sovittujen tavoitteiden saavuttamisesta. 2000-luvun työnantajan kuuluu ilmaista selkeästi, miksi se on olemassa ja mihin se on menossa (visio). Miten päämäärät on ajateltu saavutettavan (strategia) ja mitä keinoja yritys arvostaa päämäärän saavuttamiseksi (arvot).

Ihannetilanne on, että ammattilainen voi itse tietoisena tavoitteistaan, osaamisestaan, arvoistaan ja kunnostaan valita työpaikan ja vaihtaa sitä tarpeensa mukaan. Kaikilla meillä ei tietenkään ole samoja mahdollisuuksia valita ja vaihtaa työnantajaamme. Osaamisemme ja persoonamme markkina-arvo vaihtelee monista eri syistä.

Omassa työyhteisössäni kokeneet tietotekniikan ammattilaiset ovat pohtineet työhyvinvoinnin tekijöitä johdetuissa valmennusohjelmissa. Hyvin yksimielisiä pitkään asiantuntijatehtävissä toimineet ammattilaiset ovat seuraavista asioista:

Elämässä pitää olla muutakin tärkeätä kuin työ. Kokeneilla ammattilaisilla on poikkeuksetta harrastuksia, joihin on panostettu aikaa ja rahaa. ”Raskas työ vaatii raskaat huvit” on fraasi, jota oikein tulkittuna kannattaa noudattaa. Haastavaa työtä tekevä ict-arkkitehti tuskin saa tyydytystä siitä, että kiirehtii katsomaan telkkarista prime time -hömppää. Todennäköisemmin hän on perehtynyt harrastukseensa nuoruudestaan asti. Hän tietää siitä paljon, on hankkinut välineet tai luonut muuten edellytykset toteuttaa itseään vapaasti ja innostuneesti. Toiset meistä on rakennettu niin että on yksi työ ja yksi harrastus. Toisille monipuolisuus työssä ja harrastuksiakin on luontevaa.

Konkarikollegat painottavat arkisista asioita läheisten ihmissuhteiden merkitystä. Hyvä parisuhde, perhe-elämä ja ystävät kuuluvat hyvinvointiin ja vastaavasti ongelmat kuluttavat paljon energiaa, joka on pois työn sujuvasta hoidosta. Tärkeätä on, että kotoa ja harrastusten parista siirtyminen palkkatyön tekoon päivittäin on luontevaa ja vastaavasti työstä kotiin tuleva ammattilainen ei ole lopen uupunut, vaan tekee mutkattomasti kodin velvollisuudet ja työt. Ja päivän päätteeksi on vielä aikaa itsellekin. Kun tämä pyhä kolminaisuus (työ, koti ja harrastus) toimii, kaikki osa-alueet toimivat. Uhrautuminen pelkästään työlle merkitsee ryöstöä muilta ja se kostautuu aikanaan. Me tarvitsemme perhettä ja ystäviä ja haluamme olla haluttuja heille. Me haluamme myös saavuttaa jotain harrastuksemme parissa tai halumme kasvaa joksikin muuksikin ”persoonaksi” kuin vain siksi mitä käyntikortissa lukee. Mitä se on? Se on hyvin henkilökohtaista ja juuri siksi niin tärkeää ja arvostettavaa.

Oma lukunsa ovat työpaikan ihmissuhteet. Työhyvinvoinnin tärkein tekijä on se lähitiimi tai -porukka jossa päivän työt tehdään. Jos siinä on negatiivisia jännitteitä ja jos tiimi voi huonosti, työnteko on ikävää. Loistava lähiporukka paikkaa paljon mahdollisia työpaikan puutteita. Avainhenkilö on tietenkin ryhmän vetäjä. Hyvä vetäjä oivaltaa lähitiimin hengen merkityksen. Hyvä mittari ryhmän hyvinvoinnille on naurun määrä. Jos koskaan ei yhdessä naureta, työssä viihtymisen edellytykset ovat heikot. Nauravan ryhmän yksilöllä ei voi mennä kovin huonosti.

Ossi Syrjä
Johdon konsultti
Fujitsu Services Oy

2000-luvun pysyvä trendi on muutos. Muutos on hyvin kokonaisvaltaista; käsityksemme tulevasta työurasta on hyvin erilainen kuin vanhemmillamme. Yksikään valmistuva tradenomi ei oleta eikä odota työuran koostuvan yksinomaan pysyvästä työsuhteesta yhteen työnantajaan. Edessä on joukko työsuhteita, määräaikaisia ja vakituisia, joissa kartutetaan asiantuntemusta ja joista edetään yhä mielenkiintoisempiin haasteisiin.

Yhä useammalle tradenomille tulee työelämässä eteen tilanne, jossa oman yrityksen perustaminen tuntuu parhaalta tavalta työntekoon. Tradenomikoulutus, jos mikä, antaakin siihen hyvät valmiudet.

Yrittämisen kuva muuttuu siinä missä muunkin työelämän. Yhä useampi myy aineettomia asioita – osaamistaan, näkemystään, elämyksiä. Yrittäminen ei välttämättä ole enää elämänmittainen urakka, vaan yrittäjästä voidaan taas siirtyä muille töihin. Monilla toimialoilla verkostojen merkitys korostuu entisestään. Samalla alalla toimijat eivät ole enää vain kilpailijoita, vaan myös yhteistyökumppaneita, joiden avulla voidaan vastata suurenkiin äkilliseen kysyntään.

Yrittäjäilmasto on Suomessa positiivisempi kuin koskaan. Pk-yritykset vastaavat tällä hetkellä parhaiten työllistämisestä. Yritykset sopeutuvat tai kuolevat, ja sopeutumalla parhaiten turvaavat talouskehitystä myrskyisessä maailmantaloudessa. Jos yrittämisessä onkin huomattavat riskit palkansaajana toimimiseen verrattuna, on yrittäjällä myös mahdollisuus vaurastua ja ennen kaikkea toteuttaa itseään työssään.

Sampo Pankin viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan yrittäjät ovatkin selvästi tyytyväisempiä työhönsä kuin ihmiset keskimäärin. Motiiveista kaksi on ylitse muiden: se, että yrittäjänä työ on vapaata ja itsenäistä, ja että yrittäjänä voi toteuttaa itseään ja unelmiaan.

Yrittäminen ei ole mitään ydinfysiikkaa. Idea tarvitaan ja tahtoa, sekä taitoa laskea tulot ja menot oikein. Monipuolinen kuntien, valtion ja järjestöjen tarjoama yritystoiminnan neuvonta auttaa alkavan yrittäjän hyvin alkuun. Tradenomeilla on koulutuksensa puolesta erinomaiset valmiudet yrittämiseen – mahdollisuudet onnistumiseen ovat loistavat.

Hanna Hietala
kehittämispäällikkö, Helsingin Yrittäjät ry.
tradenomi

Koulutuksen tarkoitus on antaa opiskelijoille tietoja ja taitoja, joita tarvitaan työelämässä. Tradenomikoulutus antaa laaja-alaiset valmiudet kaupan ja hallinnon erilaisiin tehtäviin. Jo opiskeluvaiheessa ja työelämäharjoittelussa pyritään pääsemään mahdollisimman lähelle todellisia työtilanteita.

Tampereen seudulla valmistuneet tradenomit ovat työllistyneet erinomaisesti. Tähän on kolme pääsyytä. Ensinnäkin Tampereen seudun talouskasvu on voimakasta ja työmarkkinat vetävät kaupallisella puolella hyvin. Toiseksi Tampereella opiskelevat tradenomit ovat omalla sektorillaan valiojoukkoa. Sen takaa jo korkea sisäänpääsykynnys. Kolmanneksi oppilaitoksessa on moderni koulutus, joka on läheisesti räätälöity työelämän tarpeisiin.

Tamperelainen tradenomikoulutus täyttää siten erinomaisesti koulutuksen perustehtävän. Se tuottaa osaajia, jotka työllistyvät valitsemalleen alalle ja antavat siten oman panoksensa yhteiskunnalle. Laadukas ja työelämäläheinen koulutus turvaa työllistymisen myös muutostilanteiden jälkeen. Valitettavasti kaikki muu koulutus ei kykene samaan, ja sen vuoksi koko koulutuspolitiikka elääkin suurta murrosta.

Suomalaisten ikärakenteen vuoksi 10000-15000 suomalaista jää vuosittain enemmän eläkkeelle kuin uusia nuoria tulee työelämään. Työtä siis pitäisi riittää kaikille, erityisesti monipuolisia kaupan ja hallinnon työtehtäviä hallitseville. Valitettavasti osa opiskelijoista kuitenkin koulutetaan sellaisille tarkasti valikoiduille suuntautumisaloille, joissa työvoiman tarve ei vastaa koulutusmääriä. Osa myös koulutetaan sellaisessa osassa maata, että vain muuttamalla voi käytännössä työllistyä.

Tradenomejakaan ei kannata kouluttaa määräänsä enempää jokaisessa Suomen kolkassa, vaan koulutus on suhteutettava ensisijaisesti kunkin maakunnan omiin tarpeisiin. Opiskelijoita on pääsääntöisesti koulutettava suunnilleen vain sen verran, kuin on todellisia työpaikkoja tarjolla. Samalla on tärkeää varmistaa koulutuksen riittävät laatukriteerit. Kaikkein huonointa politiikka on se, että koulutetaan nuoria kortistoon. Määrät eivät tuo laatua.

Jokaiselle tradenomille on siis eduksi, että tradenomit ovat osaamiseltaan tittelinsä arvoisia. Se nostaa tutkinnon arvostusta ja vie samalla kaikkia tradenomeja työelämässä eteenpäin.

Arto Satonen
kansanedustaja, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja
Kauppaopettaja